Historia
Ķīpsala on 2 neliökilometrin kokoinen saari Riian maantieteellisessä keskipisteessä, sillan toisella puolella vanhastakaupungista. Historiallisesti saaren asukkaat harjoittivat maanviljelyä, kalastusta sekä erilaisia satama- ja teollisuustoimintoja. Nykyään saaren toisessa päässä on teknillinen yliopisto, pankin pääkonttori, geneerinen ostoskeskus ja konferenssikeskus, joiden välissä on Latvian kalleimpia kiinteistöjä, ja saaren toisessa päässä on rappeutuneita teollisuusalueita.
Fukušima sijaitsee toimivalla autoromuttamolla, josta kapea jokivarsi on kunnostettu teollisuusraunioista. 1960-luvulla nykyisessä saunarakennuksessa toimi metallityöpaja, joka muutettiin 1990-luvulla autotyöntekijöiden banjaksi (saunaksi). Paikkaa vuokrattiin toisinaan pieniin kokoontumisiin ja juhliin, mutta se rapistui hitaasti.
Fukušima aloitti toimintansa vuonna 2016 ei-kaupallisena sivuprojektina, ja sitä kehitettiin orgaanisten vertaisverkostojen kautta. Sivustoa ylläpitävät muutamat vapaaehtoiset talonmiehet ja kausityöläiset.
Fukušiman kirjaimellinen käännös japanista on ”Onnen saari”, joka kuvaa myös hyvin Ķīpsalaa. Projektin alussa paikalla oli varmasti jonkin verran yhtäläisyyksiä nimikkonsa kanssa, sillä takkuiset kasvitieteelliset oksat ryömivät ruostuneiden autojen ja raunioiden läpi.
Pintamaa oli tiivistynyt muovin, metallin, lasin, hiilen, autokemikaalien ja asbestikattojen tsunamin alle. Sen kunto symboloi luonnon välinpitämättömyyttä, joka on läpäissyt nykyaikaisen sivilisaation. Nimi edustaa haastetta: oppia tarvittavat taidot korjatakseen vahingot, joita ihmiset ovat aiheuttaneet teollistumisen sukupolvien aikana. Se heijastaa sitkeyttä ja toivoa, jota tarvitaan asumiskelvottomien ”joutomaiden” uudistamiseksi – auttamaan luontoa parantamaan itseään.
Fukušiman taustalla oleva motivoiva lähtökohta on, että kuka tahansa voi osallistua rappeutuneiden ympäristöjen ennallistamiseen ja elvyttämiseen. Itse asiassa se on velvollisuutemme osana laajempaa muutosta kohti elämää, jossa kunnioitetaan kaikkia elämänmuotoja. Nykyään on muodikasta puhua ”kestävyydestä”. Materiaalisten näkökohtien lisäksi kulttuuri on myös keskeinen osa kaikkia kestävyysväitteitä. Tämä edellyttää mobilisaatiota ruohonjuuritasolla. Kutsumme kaikkia vierailijoitamme ja tukijoitamme ottamaan yksilöllisen vastuun ja toimimaan yhdessä sen sijaan, että odottaisimme vilpillisten kaupallisten etujen ja vanhentuneiden instituutioiden korjaavan aiheuttamansa vahingot.
